Antti Tuomainen

Nov 30, 2024 | apu.fi | Antti Tuomainen

Lööppi kirkuu: ”Ruotsalainen ihmelapsi löysi sääriluun viulustaan”. Sisäsivuilla tarinaa avataan: ”Viulu oli aiemmin kuulunut tšekkiläiselle valaanpyytäjälle, jota nyt epäillään bulgarialaisen show-painijan murhasta vuonna 2014 pieleen menneen jäätelöautoryöstön jälkimainingeissa. Ruotsalaislapsen vanhemmat ovat haastaneet kaikki oikeuteen.” Olen kirjoittanut neljätoista romaania ja koen matkan varrella oppineeni paljonkin.

Oct 26, 2024 | apu.fi | Antti Tuomainen

Kysymys oli vilpitön ja kuulin sen Messukeskuksen hälinässäkin. Olinko käyttänyt kysyjää, puolituttua jääkiekkobleiseriin pukeutuvaa, leveästi hymyilevää miestä mallina uuden teokseni henkilöhahmon rakentamisessa? Vastasin heti ja mielestäni rehellisesti, että en toki, en ainakaan tietääkseni. Mies tuntui tyytyvän vastaukseeni. Hän katosi Kirjamessujen humuun, minä jatkoin kirjojen signeeraamista.

Sep 21, 2024 | apu.fi | Antti Tuomainen

Vaimoltani pääsi itku. Elettiin vuoden 2005 kevättä ja olin antanut hänelle luettavaksi käsikirjoituksen, jonka olin juuri saanut valmiiksi. Kyse oli ensimmäisestä romaanimittaisesta tekstistäni, josta olin hieman ylpeäkin, ja jonka ajattelin, aivan vakavissani, ylittävän myös kustantajan julkaisukynnyksen. Tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut lupaavalta. Ajattelin, että kaikki oli loppunut ennen kuin se oli alkanutkaan.

Aug 16, 2024 | apu.fi | Antti Tuomainen

On yleisökysymysten aika, käsiä nousee. Kysymyksiä uudesta kirjasta, elokuva- ja televisiosovituksista ja siitä mitä on luvassa seuraavaksi. Vastaan parhaani mukaan. Moderaattori ilmoittaa, että aikaa on vielä yhteen kysymykseen. Käsi nousee Skotlannin illassa: mistä saat ideasi? Saliin laskeutuu odottava hiljaisuus. Kun aloitin kirjailijanurani vuonna 2006, en tiennyt, että tämä on kysymys, jonka tulisin kuulemaan useimmin, paikasta ja ajasta riippumatta.

Jul 13, 2024 | apu.fi | Antti Tuomainen

Utuinen syysaamu Pariisissa. Herään egyptiläisistä puuvillalakanoista, laskeudun pehmeät kokolattiamattoportaat hotellin aamiaissaliin ja istun valkoisen pöytäliinan peittämän pöydän ääreen. Näkymä idylliselle sisäpihalle on suoraan romanttisimmasta pariisilaiselokuvasta. Viereeni ilmestyy tarjoilija, joka kaataa kahvia ja kertoo, että aamiaiseni on tulossa. Ehdin avata sanomalehden, sitten pöytään katetaan makkaroita, juustoja, pateita, leipiä ja voisarvia, hilloja, munakasta ja paljon muuta.